Tein satsin aleksanterinleivoksia puoleen väliin tänään koulussa. Paistoin muropohjalevyt ja levitin vadelmahillot sekä levyjen väliin että niiden päälle, sillä hillokerros pomadan alla toimii murusulkuna, kunhan hillo saa ensin kuivahtaa pinnastaan yön ajan. Huomenna aamulla on vuorossa pomadan sulatus ja levitys leivosten pintaan. Iltapäivästä pomada lienee jo riittävästi kovettunut leikkaamista ajatellen.
Aleksanterinleivokset voi periaatteessa valmistaa mistä tahansa murotaikinasta, kunhan kaulitsee levyt ohuiksi (3mm) ja huolehtii riittävästä levyjen rei'ityksestä. Minä paukuttelin reiät paletin kärjellä, mutta ne voi pistellä haarukallakin. Paisto miedossa keskilämmössä. Omenahillo on toinen klassinen täyte vadelmahillon rinnalla ja mikäli ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi pomadaan (mikä on tukun kautta myytävä teollisuustuote), voi valmistaa halutessaan sokerikuorrutteen vaikkapa käyttäen mansikkatomusokeria tai muuta. Laittaisin ehkä itse mauksi vain vaniljaa tai muuta melko neutraalia ja värjäisin sen sitten punaiseksi. Kuorrutteen pitää myös olla aika paksua, että se levittyy, mutta ei kuitenkaan valu ja kuivumisaika ei ole älytön.
Leivokset leikataan terävällä ja puhtaalla veitsellä siisteiksi neliöiksi. Veitsi puhdistetaan jokaisen viillon välillä parhaan leikkuutuloksen saavuttamiseksi ja leikkaaminen tapahtuu siistein pitkin viilloin, ei sahaavin liikkein.
On ollut hienoa huomata, kuinka tietyt työvaiheet tai työtekniikat alkavat sujua jo automaatiolla, kun niitä on toistanut pitkään ja hartaasti. Toinen mukava asia on ollut kasvava luottamus omaan arviointikykyyn ja tietämykseen perusteista. On hauskaa voida aamulla käsien kuurauksen jälkeen ryhtyä toimeen ilman, että tarvitsee varmistaa jokaista työvaihetta erikseen ja usein on jo työpäiviä, jolloin suurin osa opettajan kanssa tapahtuneista sananvaihdoista on vain itsenäisenä työnä valmistettujen valmiiden tuotteiden näyttämistä ennen myyntiin pakkaamista.
Aleksanterinleivokset voi periaatteessa valmistaa mistä tahansa murotaikinasta, kunhan kaulitsee levyt ohuiksi (3mm) ja huolehtii riittävästä levyjen rei'ityksestä. Minä paukuttelin reiät paletin kärjellä, mutta ne voi pistellä haarukallakin. Paisto miedossa keskilämmössä. Omenahillo on toinen klassinen täyte vadelmahillon rinnalla ja mikäli ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi pomadaan (mikä on tukun kautta myytävä teollisuustuote), voi valmistaa halutessaan sokerikuorrutteen vaikkapa käyttäen mansikkatomusokeria tai muuta. Laittaisin ehkä itse mauksi vain vaniljaa tai muuta melko neutraalia ja värjäisin sen sitten punaiseksi. Kuorrutteen pitää myös olla aika paksua, että se levittyy, mutta ei kuitenkaan valu ja kuivumisaika ei ole älytön.
Leivokset leikataan terävällä ja puhtaalla veitsellä siisteiksi neliöiksi. Veitsi puhdistetaan jokaisen viillon välillä parhaan leikkuutuloksen saavuttamiseksi ja leikkaaminen tapahtuu siistein pitkin viilloin, ei sahaavin liikkein.
On ollut hienoa huomata, kuinka tietyt työvaiheet tai työtekniikat alkavat sujua jo automaatiolla, kun niitä on toistanut pitkään ja hartaasti. Toinen mukava asia on ollut kasvava luottamus omaan arviointikykyyn ja tietämykseen perusteista. On hauskaa voida aamulla käsien kuurauksen jälkeen ryhtyä toimeen ilman, että tarvitsee varmistaa jokaista työvaihetta erikseen ja usein on jo työpäiviä, jolloin suurin osa opettajan kanssa tapahtuneista sananvaihdoista on vain itsenäisenä työnä valmistettujen valmiiden tuotteiden näyttämistä ennen myyntiin pakkaamista.
9.1.2013
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.