Syyslukukauden loppu on ollut flunssan ja koulussaolon vuorotaistoa, joten moni joulunalusajan perinne on jäänyt tänä vuonna joko tekemättä tai viivästynyt pahoin. Olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt joka vuosi piparkakkutaikinan itse ja leiponut sen sitten joulua varten maisteltavaksi. Tänä vuonna leivoin kyllä piparkakkuja koulussa, mutta ehdin valmistamaan oman piparitaikinani vasta tänään.
Nyt tyttö on myös jo riittävän iso, että voin siirtää piparitaikinannapsintaperinteen hänen tehtäväkseen. :D
Kun olin pieni, minulla oli tapana hipsiä jääkaapille maistelemaan piparitaikinaa kaikessa salamyhkäisyydessäni ja vasta isompana hoksasin, että tietysti äitini on täytynyt huomata pienten nakkisormien tekemät urat taikinansa pinnassa. Hän ei kuitenkaan ikinä sanonut siitä mitään, niinpä elin vuosia siinä uskossa, että olin vain niin ovelasti peittänyt jälkeni, ettei äitini lainkaan arvannut taikinan huvenneen. Operaatio Piparkakkutaikinan Maistelu on ollut aina yksi joulun parhaista asioista ja jatkoin sitä vielä viime vuoteen saakka, mutta kapula on annettu eteenpäin. :)
Onneksi tyttäreni oli heti juonessa mukana ja suunnittelimme yhdessä jakkaran paikkaa myöten kulkureitin kulholle. Hetikohta taikinan siirryttyä kylmään tekeytymään keittiöstä kuuluikin pieni kirkas ääni, joka ystävällisesti pyysi äitiä pysymään poissa keittiöstä hetken aikaa. Se siitä salamyhkäisyydestä. :D
Onneksi en ole joulustressari eikä minulla ole mitään tiettyjä kaavoja, kuinka joulun kuuluisi kulkea, joten huomenna leivomme tyttären kanssa pipareita ja koristelemme niitä sitten sitä mukaa kun huvittaa. :)
Nyt tyttö on myös jo riittävän iso, että voin siirtää piparitaikinannapsintaperinteen hänen tehtäväkseen. :D
Kun olin pieni, minulla oli tapana hipsiä jääkaapille maistelemaan piparitaikinaa kaikessa salamyhkäisyydessäni ja vasta isompana hoksasin, että tietysti äitini on täytynyt huomata pienten nakkisormien tekemät urat taikinansa pinnassa. Hän ei kuitenkaan ikinä sanonut siitä mitään, niinpä elin vuosia siinä uskossa, että olin vain niin ovelasti peittänyt jälkeni, ettei äitini lainkaan arvannut taikinan huvenneen. Operaatio Piparkakkutaikinan Maistelu on ollut aina yksi joulun parhaista asioista ja jatkoin sitä vielä viime vuoteen saakka, mutta kapula on annettu eteenpäin. :)
Onneksi tyttäreni oli heti juonessa mukana ja suunnittelimme yhdessä jakkaran paikkaa myöten kulkureitin kulholle. Hetikohta taikinan siirryttyä kylmään tekeytymään keittiöstä kuuluikin pieni kirkas ääni, joka ystävällisesti pyysi äitiä pysymään poissa keittiöstä hetken aikaa. Se siitä salamyhkäisyydestä. :D
Onneksi en ole joulustressari eikä minulla ole mitään tiettyjä kaavoja, kuinka joulun kuuluisi kulkea, joten huomenna leivomme tyttären kanssa pipareita ja koristelemme niitä sitten sitä mukaa kun huvittaa. :)
23.12.2012
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.