Tuossa keväällä piipahdin 9 ystävän kanssa Herttoniemen Kartanon, entisen pehtoorin asuinrakennukseen sijoitetussa Ravintola Wanhassa Myllyssä lounaalla.
Varaus sunnuntaille onnistui mainiosti. Tosin ensin meidän varaus oli sijoitettu ulkorakennukseen, mutta kun saavuin paikalle ensimmäisenä, totesin ilokseni, että seurueemme olikin saanut pöydän itse pääravintolasta. Miljöö on nätti kokonaisuus, jossa viihtyy, koska silmät löytävät silloin tällöin viehättäviä yksityiskohtia.
Tulin syönneeksi Mestarin Menun. Graavattu lohi oli hyvin karkeasti silvottua, mutta maultaan erittäin hyvä. Ehkä asiaa auttoi, että lohi ei ollut liian suolainen, kuten yleensä ravintoloissa tarjotaan. Annos oli isohko ja yksinkertaisesti aseteltu lautaselle.
Pääruoan Entrecote tilattiin verisenä ja saatin valtaosalta myös sellaisena. Koska pihviä ei oltu leikattu tasapaksuksi, vaikutti se tosiasia pihvin paikoittain vaihtelevaan kypsyysasteeseen. Valkosipuliperunat olivat aivan liian rasvaisia. Annos itsessään kovin vaatimaton, mutta syömäkelpoista.
Jälkiruokana ollut vaniljajäätelö mansikoilla oli ihan tavallinen setti.
Korvasienikeittoa kehuttiin kovasti ja kukaan ei valittanut hiekasta keitossa. Salaatit olivat perussellaisia ilman suurempaa mielikuvitusta. Mestarin hampurilainen oli mielestäni mitään sanomaton. Vieruskaveri nakersi sitä samalla ilmeellä.
Palvelu oli hyvin ystävällistä, mutta persoonatonta. Tosin palvelun saaminen oli aika ajoin todella vaikeaa. Ehkä siihen vaikutti myös se, että olimme pienemmässä salissa. Ravintolan asiakaspaikat jaukautuvat kolmeen tilaan.
Paikkaa kehuttiin minulle erittäin hyvänä pihvipaikkana. Valitettavasti se ei yltänyt edeltään kiitävään maineeseen. Voin suositella paikkaa kokonaispakettina, jossa voi käydä ulkoilma- (kotiseutu-) museossa, itse kartanon museossa, sitten syömään ja lopuksi käyskentelemään kartanon barokkipuistoon. Vain ruoan takia en välttämättä lähtisi toistamiseen sinne syömään.
Varaus sunnuntaille onnistui mainiosti. Tosin ensin meidän varaus oli sijoitettu ulkorakennukseen, mutta kun saavuin paikalle ensimmäisenä, totesin ilokseni, että seurueemme olikin saanut pöydän itse pääravintolasta. Miljöö on nätti kokonaisuus, jossa viihtyy, koska silmät löytävät silloin tällöin viehättäviä yksityiskohtia.
Tulin syönneeksi Mestarin Menun. Graavattu lohi oli hyvin karkeasti silvottua, mutta maultaan erittäin hyvä. Ehkä asiaa auttoi, että lohi ei ollut liian suolainen, kuten yleensä ravintoloissa tarjotaan. Annos oli isohko ja yksinkertaisesti aseteltu lautaselle.
Pääruoan Entrecote tilattiin verisenä ja saatin valtaosalta myös sellaisena. Koska pihviä ei oltu leikattu tasapaksuksi, vaikutti se tosiasia pihvin paikoittain vaihtelevaan kypsyysasteeseen. Valkosipuliperunat olivat aivan liian rasvaisia. Annos itsessään kovin vaatimaton, mutta syömäkelpoista.
Jälkiruokana ollut vaniljajäätelö mansikoilla oli ihan tavallinen setti.
Korvasienikeittoa kehuttiin kovasti ja kukaan ei valittanut hiekasta keitossa. Salaatit olivat perussellaisia ilman suurempaa mielikuvitusta. Mestarin hampurilainen oli mielestäni mitään sanomaton. Vieruskaveri nakersi sitä samalla ilmeellä.
Palvelu oli hyvin ystävällistä, mutta persoonatonta. Tosin palvelun saaminen oli aika ajoin todella vaikeaa. Ehkä siihen vaikutti myös se, että olimme pienemmässä salissa. Ravintolan asiakaspaikat jaukautuvat kolmeen tilaan.
Paikkaa kehuttiin minulle erittäin hyvänä pihvipaikkana. Valitettavasti se ei yltänyt edeltään kiitävään maineeseen. Voin suositella paikkaa kokonaispakettina, jossa voi käydä ulkoilma- (kotiseutu-) museossa, itse kartanon museossa, sitten syömään ja lopuksi käyskentelemään kartanon barokkipuistoon. Vain ruoan takia en välttämättä lähtisi toistamiseen sinne syömään.
15.7.2012
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.