Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea maassa kasvavaa vihreää. Esim Kreetan saarella noudatetaan ikiaikaisia perinteitä ruoanlaitossa, kansa kerää valtavat määrät maasta versovia villejä kasveja ruokapöytiin päivittäin. Ämpärillinen riittää aterialle.
Miten paljon sinä keräät villejä luonnonkasveja ruokapöytääsi? Tunnetko niitä ja tiedätkö miten niitä käytetään?
Hei, aivan pakko tai tosi innoissani tulin kertomaan kaikille kokkikavereilleni ja palstaa lukijille, että olen viettämässä lomaa Islannissa, tyttäreni luona.
Siis, hortoillaan täällä parin viikon ajan.
No joo, innoissani kirjoitin väärään keskusteluun, koska meillä hortoitu tarkoittaa myös samaa, kuin liikkua paikasta toiseen :)
En malta netissä liioin seikkailla, seikkailen tutustumassa minulle uuteen maahan, joka on tosi - tosi ihmeellinen (olen nähnyt vain pisaran).
Piri :) Eiköhän ulkomailla liikkuminen - vaikka vähän tietäisikin määränpään - ole vähän samanlaista hortoilua! Siinä ei kuitenkaan liikuta useimmin vanhojen tuttujen paikkojen välillä, jolloin minun määritykseeni hortoilusta voisi olla hankalampi sopia, mutta tuollaisenaan sopii oikein mainiosti :)
Nyt ensimmäiset villikasvikset ovat tulleet poimittavaksi.
Tee maukkaita salaatteja ja käytä niitä moniin ruokiin.
Ohjeita löytyy mm.monien pitämistä blogeista.
Hurahda sinäkin villiin.
Minulle hortoilu tarkoittaa jouten oloa, sellaista ilman päämäärää kuljeskelua esim. voin lähteä kaupungille hortoilemaan ja en mene erityisesti mihinkään kunhan hortoilen.
Minulle hortoilu tarkoittaa jouten oloa, sellaista ilman päämäärää kuljeskelua esim. voin lähteä kaupungille hortoilemaan ja en mene erityisesti mihinkään kunhan hortoilen.
Mitä on hortoilu?
Hortoilu on hortan eli villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista. Horta on pohjoisen omaperäistä superfoodia, tarjolla aivan ilmaiseksi sille, joka osaa hortoilla. Näiden sivujen avulla voit aloittaa!
Hulluna hortaan keräysopas ilmestyy toukokuun alussa 2013. Sen ovh on 32 (sisältää posti- ja käsittelymaksut). Kirjaa on myöhemmin saatavissa kirjakaupoissa, mutta voit tilata uunituoreen kappaleesi suoraan kirjailijoilta Jouko ja Raija Kivimetsältä lähettämällä osoitetietosi meilillä raija@hortoilu.fi.
[quote karit]Minulle hortoilu tarkoittaa jouten oloa, sellaista ilman päämäärää kuljeskelua esim. voin lähteä kaupungille hortoilemaan ja en mene erityisesti mihinkään kunhan hortoilen.
Mitä on hortoilu?
Hortoilu on hortan eli villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista. Horta on pohjoisen omaperäistä superfoodia, tarjolla aivan ilmaiseksi sille, joka osaa hortoilla. Näiden sivujen avulla voit aloittaa!
Hulluna hortaan keräysopas ilmestyy toukokuun alussa 2013. Sen ovh on 32 (sisältää posti- ja käsittelymaksut). Kirjaa on myöhemmin saatavissa kirjakaupoissa, mutta voit tilata uunituoreen kappaleesi suoraan kirjailijoilta Jouko ja Raija Kivimetsältä lähettämällä osoitetietosi meilillä raija@hortoilu.fi.[/quote]
Mummini on opettanut minulle hortoilla verbin ja se on edellä mainittua jouten oloa. Nyt sain uuden merkitykselle hortoilu ja kiitos siitä Aimatolle!
Luin nyt uudemman kerran ja tarkemmin otsikon ja kas, siinähän lukeekin hortailu eikä hortoilu, joten anteeksi väärinymmärrykseni ja sotkuni keskusteluun.
Hortailkaa rauhassa, siitä en tiedä mitään;)
Tämä kevät on parasta aikaa saada ilmaista ruokaa luonnosta.
Nyt alkaa olla horsmaa, nokkosta, kuusenkerkkää ja kohta löytyy voikukkamykeröitä ja monenlaista rikkaruohoa josta voi tehdä vaikka rikkaruohopannaria.
Jos kaipailet ohjeita niin niitä löytyy keittokirjastani:
http://www.kotikokki.net/keittokirjat/nayta/4146
Hortoilin hortailun merkeissä lähistöllä tutustuen uuteen reviirini. Tuoreita meheviä nokkosia löytyi paljon. Onneksi oli koiruudet mukana ja hihnoissa oli kakkipussukat (sisältävät he/vi-pusseja) joten sain aarteet talteen isommitta kirosanoja, yksi käteen poimintaa varten.
Lukaisin keittokirjaasi ja nyt edessä on valinnan vaikeus, mitähän tekisi?;)
Voikukan lehdet ovat parhaimmillaan. Blogista bongattu ohje.
Pannulla hyppyytetyt voikukanlehdet ("Cicoria" ripassata in padella)
* tämä contornona tarjoiltu lisuke on erityisesti roomalaisten mieleen. Cicoriaa tarjoillaan tavallisesti joko all'agro, jolloin se ryöpätään muutamaan otteeseen ja maustetaan sitten öljyllä, suolalla ja sitruunalla tai sitten ripassata in padella, eli näin paistinpannulla vimeisteltynä.
n. 100g voikukanlehtiä per syöjä
valkosipulia
peperoncinoa (italialainen pienikokoinen punainen chili)
suolaa
oliiviöljyä
Mukaan kannattaa poimia mahdollisimman nuoret ja pyöreäpäiset lehdet. Mitä enemmän lehdessä on sahalaitaa ja ikää, sitä kitkerämpi se on (en ole kyllä kokeillut, mutta näin olen tullut opastetuksi). Myös lehtiruoti on itse lehteä kitkerämpi, joten varsia kannattaa hieman lyhentää.
1. Huuhtele voikukanlehdet huolellisesti. Jos kitkeryys jännittää, katkaise lehtien jalat mahdollisimman lyhyiksi.
2. Vaikka voikukanlehtiä syödään sellaisenaan salaatissakin, ryöppään lehdet tavallisesti myös ennen kuin laitan ne pannulle. Näin ne myös hieman pehmenee. Eli keitä lehdet kahteen otteeseen muutaman minuutin ajan runsaassa (suolatussa) vedessä. Puristele keittokertojen välissä lehdistä (kitkerät) nesteet pois. Lehtien massa pienenee tässä vaiheessa lähes yhtä voimakkaasti kuin pinaatteja kypsentäessä.
3. Laita valkosipulinkynnet sekä murskattu peperoncino kuullottumaan pannulla oliiviöljyssä.
4. Kun valkosipulit ovat saaneet kylkiinsä kultaista väriä, lisää pannulle voikukanlehdet, hyppyytä ne kauttaaltaan öljyssä ja lisää suolaa makusi mukaan.
Taitaa minun hortoilu jaada tuohon Riitta-Mummon ensimmaiseen vaihtoehtoon. (:D
Kaikki kasvit on taalla niin erilaisia kuin totuin pohjoismaissa ja voikukkaa ja nokkostakin nakee vain taimistoissa.
En oikeastaan kaipaa niita niin paljon, etta ostaisin.:D
Hyva kirja teidan oloihin on kylla seurannut tanne asti mukana: Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat (ruokaa, ryytia ja rohtoa luonnosta) ISBN 951-0-08204-X.
Kirja oli kai alunperin kirjoitettu sota-ajan oloihin, mutta uusintapainoksia otettiin ainakin 1981 asti, koska kiinnostusta asiaan oli niin paljon...
vaihtelevasti. Mökkiympäristössä on puhdasta vihreää, ehkä nokkonen on eniten hyödyntämäni, suolaheinä ja ketunleipä seuraavina. Jauhosavikkaa, lähinnä lehtiä, olen tänä vuonna lisännyt salaatteihin, se on muutes hyvää!
Ruokolahdella kasvaa villinä mäkimeiramia, hyvä "esiintymä" on lähimmällä hiekkarannalla, Siitä olen napsinut oksia poislähteissä mukaani. Yhden puskaan siirsin ruusun juurelle, siellä se muhii. Porvoossa taas on villinä ruohosipulia ja siitä olen siirrellyt keväisin taimet parvekkeelle ja pari puskaa jatkaa jo monivuotista elämäänsä mökin pihassa.
Muutoin on hyvin sykäyksellistä ja hetkellistä voikukka, horsmien nuput, kerkät, apilat jne
Hortoilua kyllä harrastan. Omassa murteessani se tarkoittaa ilman päämäärää kävelyä sinne tänne.
Otsikon nähtyäni ehdin jo odottaa värikästä keskustelua vaiherikkaista hortoiluista, joissa on sattunut jos jonkinmoista - luulin siis tässä viitatun Riitta-Mummonkin murteessa tarkoitettuun hortoiluun. Sitä tuleekin harrastettua erityisesti reissatessa. Silloin mennään minne nokka näyttää ja karma johdattaa ;)
Minulla tuo vihreämpi "hortoilu" on lähinnä marjojen poimintaa :-)
Niimpä mullakin, marjojen keräilyä. Keskittyen silloinkin paljolti pihapiiriin. Mustikoita pitää hakea metsästä... Nokkosta ja koivun- sekä herukoidenlehtiä olen kerännyt ja jotain syötäviä kukkia, muutoin rikkaruohot syö ruohonleikkuri.
Käsillä väännettävää kylläkin haen luonnosta paljon. Pajun- ja koivunoksia, kiviä, sammalta, käpyjä, varpuja, versoja..
Olisko kysymys sit ollut, et harrastatko hortailua, kreikkaan viitaten.
Itse hortailin torstaina sukulaisen mökillä pihapiiristä viitisen litraa mustikoita keräten ja sen huomas selän kankeutena jälkeenpäin.
On sit kohta sekin huvi tullut tiensä päähän ja marjat ostettava torilta.
Hortoilua , eli päämäärättömästi patsastelua ,harrastan jatkuvasti kotonani.
Lähden kiireellä hakemaan toisesta huoneesta jotain tuiki tärkeetä tavaraa ja kas näin, kun olen siellä, unohtuikin mitä olin hakemassa. Sit takaisin ja mietintämyssy päähän uudestaan, et mitä se olikaan se tärkeä juttu.
Tätäkin minä kutsuisin hortoiluksi, vaikka siinä ensin on se päämäärä, muttei sitten olekaan.:D:D
Muarin tyyliin minäkin hortoilen pitkin huushollia jotain hakien-etsien.
Jos ajan autoa,hortoilen myös ihan lähiseudulla,koska suunnistusvaistoni on olematon.
Mökilläkin eksyn lähimetsään,mutta kotipolkua etsiessä löytyy kuitenkin kaikenlaista vihreää,jota sitten laitan salaattiin.
Onneksi olen hortoillessa kuitenkin aina löytänyt kotiin...
Viime kesänä kun hommasin vanhan tilan, olin ihan hirveen innokas hortoilija (:P) Säilöin Orvokkeja, Apiloita, Horsmaa, Jauhosavikkaa, Piharatamoa, Voikukan lehtiä ja kukkia, Poimulehtiä, Suolaheinää ja Nokkosia ja taas ja taas Nokkosia. Nokkoset on mun suosikkeja ja sopii lähes joka pöperöön, niin kuin Mustapippurikin (:P) Tämäkin "harrastus" kun vaan vie vähän aikaa ja pitäis opiskella lajia :S Ihan ihanaa terapiaa :-)
Nyt ajattelin hortoilla tosissani Mesiangervojen kanssa, kun niitä on mulla melkonen pöheikkö (tu)
Paljon olis kaikkee kivaa säilöttäväks ja tuoreeltaa syötäväks meidänkin pläntillä.
Jos alkaisinkin "ISONA" hortoiluyrittäjäksi ja viljelisin/purkittaisin Nokkosia kaupunkilaisille (:D
Jos alkaisinkin "ISONA" hortoiluyrittäjäksi ja viljelisin/purkittaisin Nokkosia kaupunkilaisille (:D
luomunokkosta uppoaisi pääkaupunkiseudun ravintoloihin monta kertaa enemmän kuin nykyisin suomessa pystytään tuottamaan..
jo puolen hehtaarin kokoisella luomunokkosläntillä pystyisi elämään.. tosin alkuinvestoinnit keräily/kuivaus/pakkaus olisi isohko..
ja esim tässä kilohinnaksi tulee liki 900 euroa... paljonko pitää olla raakana, että saa kilon kuivaa nokkosta.. älä kysy ;)
https://www.hyvinvoinnin.fi/luomu-yrtit[/quote]
No mut hitsin hitsi, pitäiskös sitten alkaa vaik nokkosviljelijäksi. Mun tontti on sen vähän reilun hehtaarin ja lajeja on helppo vaihdella. Viime kesän jälkeen sain tapettua suurimman osan pujoista (tu) Tosin sen tilan valtasi joku heinälajike 8-) " Viljapellon väri on kuin kultaa....." Et ei kiva/hyvä sekään, näyttää niin syksyltä. Pujot taas näytti vaan keväällä lumihangeln pinnalla rumilta torrottäjiltä. Mut, kiitos kivasta linkistä ja hyviä yritysideoita lisää, Kiitos :-)
Anne tässä sulle yritysidea jota itse pyöritellyt mielessäni: Läski-Leiri maatilalle ;) Järkyttävällä hinnalla (tässä kohtaa kannattanee katsoa vaikka mitä ihmiset maksavat esim ratsastusleireistä tai personal trainereista) otat vieraita ja jotta saavat katon pään päälle (tai teltan,hah!) ja sapuskaa on joka päivälle ohjelmaa: puun kaatoa, halon hakkuuta, haravointia, marjastusta, pellon kääntöä/kitkemistä, maton pesua...siis ihan sitä normaalia elämää mitä monet elävät ;) Mutta kun sen oikein rytmittää ja selittää että esim haravointi ja halon hakkuu kiinteyttävät alleja niin johan alkaa asiakkaita tulla :D
Jos oikein kiltti ja osaava on niin voi järjestää välillä luontoretkiä joissa opastetaan syötävät marjat/villirehut ja sitten niistä valmistetaan itse omia tuotteita- nehän voi sitten myydä asiakkaille kirpakkaan hintaan myöskin :D
Maatila ei siis vielä kattanut mitään elikoita tässä mun suunnitelmassani eli siihen vähän isompia ötököitä niin saa lisää ohjelmaa!
Pitänee vielä lisätä että tämä on ihan vitsinä heitetty, pidetään pavut pellossa eikä kasvateta niitä sieraimissa ;)
Kaikkia pujoja ei ehkä kannata hävittää vaan jättää ne talventörröttäjiksi.
Minusta on hauska katsella punatulkkuja kun ne keikkuvat pujoissa ja syövät niiden siemeniä.
Kaikkia pujoja ei ehkä kannata hävittää vaan jättää ne talventörröttäjiksi.
Minusta on hauska katsella punatulkkuja kun ne keikkuvat pujoissa ja syövät niiden siemeniä.
Kyllä niitä pujoja riittäisi vielä punatulkuillekin :-) Enpä vaan enään muista, milloin olisin viimeksi sellasen lintusen nähnyt :S
Oma hortoilunikin seuraa pääasiassa - jokusta aiempaa viestiä mukaillen - tuota päämäärätön kulkemista, etenkin mennä viikkojen lomien aikana tuota tuli harrastettua hieman turhankin paljon :) Tämän myötä myöhästyin mm. lentokoneesta paluumatkalla ja muuta mukavaa!
Villejä kasveja ei tule kerättyä ollenkaan, nuorempana kerättiin äidin keittopataan tosin useasti nokkosia nokkoskeittoa, lettuja jne varten. Tulipa itse asiassa hyvä muisto tästä! En ole ihan varma miten pitkälle pitäisi itse asiassa täällä helsingissä edes mennä ennen kuin uskaltaisi kerätä kasveja ihan ruokapöytäänkin.-
Anne tässä sulle yritysidea jota itse pyöritellyt mielessäni: Läski-Leiri maatilalle ;) Järkyttävällä hinnalla (tässä kohtaa kannattanee katsoa vaikka mitä ihmiset maksavat esim ratsastusleireistä tai personal trainereista) otat vieraita ja jotta saavat katon pään päälle (tai teltan,hah!) ja sapuskaa on joka päivälle ohjelmaa: puun kaatoa, halon hakkuuta, haravointia, marjastusta, pellon kääntöä/kitkemistä, maton pesua...siis ihan sitä normaalia elämää mitä monet elävät ;) Mutta kun sen oikein rytmittää ja selittää että esim haravointi ja halon hakkuu kiinteyttävät alleja niin johan alkaa asiakkaita tulla :D
Jos oikein kiltti ja osaava on niin voi järjestää välillä luontoretkiä joissa opastetaan syötävät marjat/villirehut ja sitten niistä valmistetaan itse omia tuotteita- nehän voi sitten myydä asiakkaille kirpakkaan hintaan myöskin :D
Maatila ei siis vielä kattanut mitään elikoita tässä mun suunnitelmassani eli siihen vähän isompia ötököitä niin saa lisää ohjelmaa!
Pitänee vielä lisätä että tämä on ihan vitsinä heitetty, pidetään pavut pellossa eikä kasvateta niitä sieraimissa ;)
Läskin Läskileiri jee ee (:D(:D
Vois toimiakin, eikä mitään vitsinä heiteltyjä papuja :-)
Niittyä on kaatunu tänä kesänä aikas paljon. Toivon et hikipäässä/hullunlailla viikatointi vaikuttais, etes vähäsen mun michelineihin (tu)
Marjoja en haluais kerätä omista pensaistakaan :X vaik oon innokas niitä kasvattelemaan ja siirtelemään. Liian pitkäveteistä ja aikaa viepää touhua mulle. Oi jos mustaherukat olis appelsiinin kokosia (:P)
Puita on mukava kaataa ja pinota, mut sen halkomisenkin vois tehhä ihan joku joutilaampi.
Jne.....jne. ADHD kun "EHKÄ" oon niin kaikki hitaat hommat sais siis tehhä joku ihan muu, kun mä B)-
Kiitos Taskuvenus :-) Harkintaan menee tämäkin. Pureskelen tätäkin, jos kerkeän kiireisten Nokkoshommien ohessa ;)
Hortoilua kyllä harrastan. Omassa murteessani se tarkoittaa ilman päämäärää kävelyä sinne tänne.
Sinun hortoiluasikin harrastan, käytän nokkosia, voikukanlehtiä, ketunleipiä, suolaheinän versoja, horsman nuppuja,katajan oksia sekä marjoja, kuusenkerkkiä, omia kasvattamiani orvokkeja ja ruiskukkia.
Nämä tulivat nyt mieleeni. Luontohan on täynnä syötävää ilmaista ruokaa.
Virhe
One fine body…
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/3140
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Siis, hortoillaan täällä parin viikon ajan.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
En malta netissä liioin seikkailla, seikkailen tutustumassa minulle uuteen maahan, joka on tosi - tosi ihmeellinen (olen nähnyt vain pisaran).
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Tee maukkaita salaatteja ja käytä niitä moniin ruokiin.
Ohjeita löytyy mm.monien pitämistä blogeista.
Hurahda sinäkin villiin.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Mitä on hortoilu?
Hortoilu on hortan eli villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista. Horta on pohjoisen omaperäistä superfoodia, tarjolla aivan ilmaiseksi sille, joka osaa hortoilla. Näiden sivujen avulla voit aloittaa!
Hulluna hortaan keräysopas ilmestyy toukokuun alussa 2013. Sen ovh on 32 (sisältää posti- ja käsittelymaksut). Kirjaa on myöhemmin saatavissa kirjakaupoissa, mutta voit tilata uunituoreen kappaleesi suoraan kirjailijoilta Jouko ja Raija Kivimetsältä lähettämällä osoitetietosi meilillä raija@hortoilu.fi.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Mitä on hortoilu?
Hortoilu on hortan eli villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista. Horta on pohjoisen omaperäistä superfoodia, tarjolla aivan ilmaiseksi sille, joka osaa hortoilla. Näiden sivujen avulla voit aloittaa!
Hulluna hortaan keräysopas ilmestyy toukokuun alussa 2013. Sen ovh on 32 (sisältää posti- ja käsittelymaksut). Kirjaa on myöhemmin saatavissa kirjakaupoissa, mutta voit tilata uunituoreen kappaleesi suoraan kirjailijoilta Jouko ja Raija Kivimetsältä lähettämällä osoitetietosi meilillä raija@hortoilu.fi.[/quote]
Mummini on opettanut minulle hortoilla verbin ja se on edellä mainittua jouten oloa. Nyt sain uuden merkitykselle hortoilu ja kiitos siitä Aimatolle!
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Hortailkaa rauhassa, siitä en tiedä mitään;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Nyt alkaa olla horsmaa, nokkosta, kuusenkerkkää ja kohta löytyy voikukkamykeröitä ja monenlaista rikkaruohoa josta voi tehdä vaikka rikkaruohopannaria.
Jos kaipailet ohjeita niin niitä löytyy keittokirjastani:
http://www.kotikokki.net/keittokirjat/nayta/4146
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Lukaisin keittokirjaasi ja nyt edessä on valinnan vaikeus, mitähän tekisi?;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Pannulla hyppyytetyt voikukanlehdet ("Cicoria" ripassata in padella)
* tämä contornona tarjoiltu lisuke on erityisesti roomalaisten mieleen. Cicoriaa tarjoillaan tavallisesti joko all'agro, jolloin se ryöpätään muutamaan otteeseen ja maustetaan sitten öljyllä, suolalla ja sitruunalla tai sitten ripassata in padella, eli näin paistinpannulla vimeisteltynä.
n. 100g voikukanlehtiä per syöjä
valkosipulia
peperoncinoa (italialainen pienikokoinen punainen chili)
suolaa
oliiviöljyä
Mukaan kannattaa poimia mahdollisimman nuoret ja pyöreäpäiset lehdet. Mitä enemmän lehdessä on sahalaitaa ja ikää, sitä kitkerämpi se on (en ole kyllä kokeillut, mutta näin olen tullut opastetuksi). Myös lehtiruoti on itse lehteä kitkerämpi, joten varsia kannattaa hieman lyhentää.
1. Huuhtele voikukanlehdet huolellisesti. Jos kitkeryys jännittää, katkaise lehtien jalat mahdollisimman lyhyiksi.
2. Vaikka voikukanlehtiä syödään sellaisenaan salaatissakin, ryöppään lehdet tavallisesti myös ennen kuin laitan ne pannulle. Näin ne myös hieman pehmenee. Eli keitä lehdet kahteen otteeseen muutaman minuutin ajan runsaassa (suolatussa) vedessä. Puristele keittokertojen välissä lehdistä (kitkerät) nesteet pois. Lehtien massa pienenee tässä vaiheessa lähes yhtä voimakkaasti kuin pinaatteja kypsentäessä.
3. Laita valkosipulinkynnet sekä murskattu peperoncino kuullottumaan pannulla oliiviöljyssä.
4. Kun valkosipulit ovat saaneet kylkiinsä kultaista väriä, lisää pannulle voikukanlehdet, hyppyytä ne kauttaaltaan öljyssä ja lisää suolaa makusi mukaan.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kaikki kasvit on taalla niin erilaisia kuin totuin pohjoismaissa ja voikukkaa ja nokkostakin nakee vain taimistoissa.
En oikeastaan kaipaa niita niin paljon, etta ostaisin.:D
Hyva kirja teidan oloihin on kylla seurannut tanne asti mukana: Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat (ruokaa, ryytia ja rohtoa luonnosta) ISBN 951-0-08204-X.
Kirja oli kai alunperin kirjoitettu sota-ajan oloihin, mutta uusintapainoksia otettiin ainakin 1981 asti, koska kiinnostusta asiaan oli niin paljon...
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Sama täällä:D. Marjoa ja sieniä olen kyllä innokas poimimaan. Tänä kesänä sato näyttää niukalta, ainakin tähän asti.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Ruokolahdella kasvaa villinä mäkimeiramia, hyvä "esiintymä" on lähimmällä hiekkarannalla, Siitä olen napsinut oksia poislähteissä mukaani. Yhden puskaan siirsin ruusun juurelle, siellä se muhii. Porvoossa taas on villinä ruohosipulia ja siitä olen siirrellyt keväisin taimet parvekkeelle ja pari puskaa jatkaa jo monivuotista elämäänsä mökin pihassa.
Muutoin on hyvin sykäyksellistä ja hetkellistä voikukka, horsmien nuput, kerkät, apilat jne
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Otsikon nähtyäni ehdin jo odottaa värikästä keskustelua vaiherikkaista hortoiluista, joissa on sattunut jos jonkinmoista - luulin siis tässä viitatun Riitta-Mummonkin murteessa tarkoitettuun hortoiluun. Sitä tuleekin harrastettua erityisesti reissatessa. Silloin mennään minne nokka näyttää ja karma johdattaa ;)
Minulla tuo vihreämpi "hortoilu" on lähinnä marjojen poimintaa :-)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Käsillä väännettävää kylläkin haen luonnosta paljon. Pajun- ja koivunoksia, kiviä, sammalta, käpyjä, varpuja, versoja..
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Joko olet kerännyt kesän makuja talteen?
On tulossa uusi opaskirja: Hulluna hortaan.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Itse hortailin torstaina sukulaisen mökillä pihapiiristä viitisen litraa mustikoita keräten ja sen huomas selän kankeutena jälkeenpäin.
On sit kohta sekin huvi tullut tiensä päähän ja marjat ostettava torilta.
Hortoilua , eli päämäärättömästi patsastelua ,harrastan jatkuvasti kotonani.
Lähden kiireellä hakemaan toisesta huoneesta jotain tuiki tärkeetä tavaraa ja kas näin, kun olen siellä, unohtuikin mitä olin hakemassa. Sit takaisin ja mietintämyssy päähän uudestaan, et mitä se olikaan se tärkeä juttu.
Tätäkin minä kutsuisin hortoiluksi, vaikka siinä ensin on se päämäärä, muttei sitten olekaan.:D:D
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Jos ajan autoa,hortoilen myös ihan lähiseudulla,koska suunnistusvaistoni on olematon.
Mökilläkin eksyn lähimetsään,mutta kotipolkua etsiessä löytyy kuitenkin kaikenlaista vihreää,jota sitten laitan salaattiin.
Onneksi olen hortoillessa kuitenkin aina löytänyt kotiin...
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Nyt ajattelin hortoilla tosissani Mesiangervojen kanssa, kun niitä on mulla melkonen pöheikkö (tu)
Paljon olis kaikkee kivaa säilöttäväks ja tuoreeltaa syötäväks meidänkin pläntillä.
Jos alkaisinkin "ISONA" hortoiluyrittäjäksi ja viljelisin/purkittaisin Nokkosia kaupunkilaisille (:D
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
luomunokkosta uppoaisi pääkaupunkiseudun ravintoloihin monta kertaa enemmän kuin nykyisin suomessa pystytään tuottamaan..
jo puolen hehtaarin kokoisella luomunokkosläntillä pystyisi elämään.. tosin alkuinvestoinnit keräily/kuivaus/pakkaus olisi isohko..
ja esim tässä kilohinnaksi tulee liki 900 euroa... paljonko pitää olla raakana, että saa kilon kuivaa nokkosta.. älä kysy ;)
https://www.hyvinvoinnin.fi/luomu-yrtit
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
luomunokkosta uppoaisi pääkaupunkiseudun ravintoloihin monta kertaa enemmän kuin nykyisin suomessa pystytään tuottamaan..
jo puolen hehtaarin kokoisella luomunokkosläntillä pystyisi elämään.. tosin alkuinvestoinnit keräily/kuivaus/pakkaus olisi isohko..
ja esim tässä kilohinnaksi tulee liki 900 euroa... paljonko pitää olla raakana, että saa kilon kuivaa nokkosta.. älä kysy ;)
https://www.hyvinvoinnin.fi/luomu-yrtit[/quote]
No mut hitsin hitsi, pitäiskös sitten alkaa vaik nokkosviljelijäksi. Mun tontti on sen vähän reilun hehtaarin ja lajeja on helppo vaihdella. Viime kesän jälkeen sain tapettua suurimman osan pujoista (tu) Tosin sen tilan valtasi joku heinälajike 8-) " Viljapellon väri on kuin kultaa....." Et ei kiva/hyvä sekään, näyttää niin syksyltä. Pujot taas näytti vaan keväällä lumihangeln pinnalla rumilta torrottäjiltä. Mut, kiitos kivasta linkistä ja hyviä yritysideoita lisää, Kiitos :-)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Jos oikein kiltti ja osaava on niin voi järjestää välillä luontoretkiä joissa opastetaan syötävät marjat/villirehut ja sitten niistä valmistetaan itse omia tuotteita- nehän voi sitten myydä asiakkaille kirpakkaan hintaan myöskin :D
Maatila ei siis vielä kattanut mitään elikoita tässä mun suunnitelmassani eli siihen vähän isompia ötököitä niin saa lisää ohjelmaa!
Pitänee vielä lisätä että tämä on ihan vitsinä heitetty, pidetään pavut pellossa eikä kasvateta niitä sieraimissa ;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Minusta on hauska katsella punatulkkuja kun ne keikkuvat pujoissa ja syövät niiden siemeniä.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kyllä niitä pujoja riittäisi vielä punatulkuillekin :-) Enpä vaan enään muista, milloin olisin viimeksi sellasen lintusen nähnyt :S
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Villejä kasveja ei tule kerättyä ollenkaan, nuorempana kerättiin äidin keittopataan tosin useasti nokkosia nokkoskeittoa, lettuja jne varten. Tulipa itse asiassa hyvä muisto tästä! En ole ihan varma miten pitkälle pitäisi itse asiassa täällä helsingissä edes mennä ennen kuin uskaltaisi kerätä kasveja ihan ruokapöytäänkin.-
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Läskin Läskileiri jee ee (:D(:D
Vois toimiakin, eikä mitään vitsinä heiteltyjä papuja :-)
Niittyä on kaatunu tänä kesänä aikas paljon. Toivon et hikipäässä/hullunlailla viikatointi vaikuttais, etes vähäsen mun michelineihin (tu)
Marjoja en haluais kerätä omista pensaistakaan :X vaik oon innokas niitä kasvattelemaan ja siirtelemään. Liian pitkäveteistä ja aikaa viepää touhua mulle. Oi jos mustaherukat olis appelsiinin kokosia (:P)
Puita on mukava kaataa ja pinota, mut sen halkomisenkin vois tehhä ihan joku joutilaampi.
Jne.....jne. ADHD kun "EHKÄ" oon niin kaikki hitaat hommat sais siis tehhä joku ihan muu, kun mä B)-
Kiitos Taskuvenus :-) Harkintaan menee tämäkin. Pureskelen tätäkin, jos kerkeän kiireisten Nokkoshommien ohessa ;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Sinun hortoiluasikin harrastan, käytän nokkosia, voikukanlehtiä, ketunleipiä, suolaheinän versoja, horsman nuppuja,katajan oksia sekä marjoja, kuusenkerkkiä, omia kasvattamiani orvokkeja ja ruiskukkia.
Nämä tulivat nyt mieleeni. Luontohan on täynnä syötävää ilmaista ruokaa.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.