Saksassa meillä oli tapana piilottaa pääsiäismunia puutarhaan ja antaa lasten etsiä aamukirkon jälkeen. Kun meidän pojat olivat vielä pieniä, niin kirjoitimme jännittäviä tarinoita keijuista, mennikäsistä ja tontuista, joita vain vilisivät puutarhassamme. Luimme heille tarinaa ja sen mukaan he arvasivat, mistä yllästykset saattaisivat löytyä. He etsivät, löysivät kaikkien apujen jälkeen ja tulivat "aartensa" kanssa takaisin kuullakseen seuraavan pätkän ja taas etsimään - myöhemmin, kun he osasivat itse lukea, annoimme heille tarinan kummalekin ja näin he lähtivät etsimään tarinan mukaan johtolankoja ja näin pääsiäismunia. Muutamassa vuodessa meillä olikin sitten pääsiäisenä tuisketta ja lasten jalkojen töminää puutarhassa, kun oli sukulaislapset, naapurien lapset ja koulukaverit kirmaamassa pitkin ja poikin....Tietysti vanhemmat olivat myös kutsuttu, joten grillasimme sekä rupattelimme yllin kyllin ja kaikilla oli hauskaa. Vaimoni ja minä kokkasimme edellisenä päivänä, marinoimme lihat jne. joten varsinaisena juhlana meillä ei juurikaan ollut tekemistä. Sukulaisista oli aina apua grillauksessa ja läheisestä hotellista tilasin aina 50 l jääpaloja ja 50 l jäämurskaa, jotka hain aamulla ennen kirkkoa. Ne riittivät pitämään juomat ulkonakin kylmänä ja turha juokseminen loppui - mekin nautimme isännöinnistä huomattavasti enemmän - mutta en koskaan unohda lasten odottavia kasvoja ja säkenöiviä silmiä, kun tarina alkoi "Olipa kerran...."

Kirjoitti: FutoMaki